perjantai 30. elokuuta 2013

Kärvähtänyt keiju


***

Lolita Lempicka, edp


Olen lykännyt alun perin sokkona ostamani Lolita Lempicka edp:n arviota jo kuukausia, sillä lukuisista käyttökerroista huolimatta en ole osannut päättää, mitä mieltä siitä olen (samasta syystä kuvatkin ovat varsin alkukesäisiä korkean keskipäivän auringon kera). Välillä rakastan sitä, ja käytän sitä useita päiviä putkeen - välillä taas en voi sietää sitä, kuinka sen tuoksu leijuu yhtäkkiä nenään jostakin, mihin se on edellisellä käyttökerralla iskenyt kyntensä.

Se, mitä tuoksussa rakastan, on se viipyileva pehmeys, jonka se iholle jättää parin kolmen tunnin kuluttua. Samalla tavalla ihailen sen häilyvää lakritsin tuoksua, mutta LL:n lakritsi on valitettavan ailahtelevaa ja oikukasta tällaiselle herkkusuulle kuin minä.

Olen usein kuullut Lolita Lempickaa verrattavan Dieselin Loverdoseen, jonka isosiskoksi tätä keijumetsästä karannutta pulloa on kutsuttu. Minun näkökulmastani tuoksuilla ei kuitenkaan ole muuta yhteyttä, kuin niiden lakritsia ja vaniljaa yhdistelevä olemus, sillä kun Loverdose on henkeäsalpaavan herkullinen (jopa liiallisuuksiin menevässä määrin), suorastaan viettelevä ja samalla yltiöpäinen ja huomionkipeä, on LL vaitonaisempi, varovaisempi ja jopa suorastaan varautunut verrattuna addiktoivaan Loverdoseen (jonka suosiota teinien keskuudessa en muuten yhtään ihmettele).


En kuitenkaan tarkoita tällä, että LL olisi tuoksuna huono - päinvastoin. Se on monella tapaa huomattavasti käytettävämpi ja käyttökelpoisempi kuin Loverdose. Samalla LL:ssa on huomattavasti enemmän ulottuvuuksia kuin sen niin kutsutussa ärhäkässä pikkusisaressa.

Se, mistä LL:ssa en pidä, ei liitykään millään tavalla sen huonommuuteen tai paremmuuteen toisiin tuoksuihin nähden, vaan sen alkutuoksuun. LL nimittäin avautuu heti iholle laittamisen jälkeen hyvin savuisena lakritsina, joka omalla ihollani muuttuu suorastaan kärventyneeksi. Siis kuin pohjaan poltettu ja käryävä lakritsi, johon yhdistyy happaman vehreä juonne, jota LL:n nuottilistassa nimitetään ilmeisesti muratiksi. En muratin tuoksusta mitään oikeasti tiedä, mutta voisin hyvin kuvitella vihreän köynnöskasvin tuoksuvan tältä.

Alun jälkeen LL kuitenkin tasaantuu pehmeäksi ja lämpimäksi lakritsivaniljaksi, jossa on selkeä myskipohja. Tätä tuoksua käyttää ilokseen vaikka töissä, mutta se jää kuitenkin siinä määrin persoonattomaksi tuoksun avaukseen verrattuna, että säästän LL:n enemmiltä tähdiltä arvostelussa. Jos kuitenkin tykkää savuisuudesta tuoksuissa sekä gourmandeista, voin varauksetta suositella Lolita Lempickaan tutustumista.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Työpaikan tuittupää


****

Versense


edt, Versace

Versacen Versenseä mainostetaan modernin ja itsevarman Versace-naisen tuoksuna, ja sitä se epäilemättä onkin. Samalla se myös näyttää kantajalleen itsestään ilahduttavan paljon eri puolia eri kehitysvaiheissaan, säilyttäen kuitenkin viileän yleisolemuksensa.

Aluksi se on pirskahtelevan kirpeä bergamotti joka lähestulkoon pistelee kielenpäällä sitruunan lailla, mutta sitten se rauhoittuu raikkaaksi bergamottituoksuksi, jonka taustalta alkaa nousta esiin muun muassa jasmiinia. Samaan aikaan pehmeän oliivinen tuoksu häilyy jossain tuoksun reunoilla, välillä siirtyen enemmän keskiöön, sitten taas kadoten tuhkatuuleen ja taas palaten seuraavan tuulahduksen myötä takaisin. Oliivi on nimenomaan oliivisaippuoista ja erilaisista ihonhoitotuotteista tuttua oliivia, mutta se ei haittaa tuoksun häilyessä jännittävästi edestakaisin.

Pääasiassa Versensen kehityskaari kuitenkin etenee viipyilevän hiljaisen jasmiinin kautta pehmeän puiseen ja aavistuksen myskiseen pohjaan, jossa omalla ihollani korostuu erityisesti santeli.

Tukevan, laadukkaan ja  kauniin lasipullon ympärilleen saanut Versense on mielestäni raikas, viileä tuulahdus kesäisten tuoksujen joukossa. Se onnistuu samalla olemaan sekä raikas että omaleimainen, mitkä harvoin yhdistyvät etenkään niin sanottujen markettituoksujen raikkaammassa osastossa. Erinomainen lämpimiin työpäiviin, ellet sitten pelkää sitruksen happamuuden säikäyttävän ujommat työkaverit karkuun, joskin kestossa olisi hivenen toivomisen varaa, sillä aivan täyttä työpäivää ei tämän tuittupään turvin ehdi tekemään.